Ampumahiihto Suomessa

Suomalaisia ovat kautta aikojen kiinnostaneet kaikenlaiset talviurheilulajit, eikä ihmekään, sillä täällä on yleensä ollut erinomaiset olosuhteet harrastaa niitä. Suomalaiset urheilijat ovat myös olleet kansainvälisestikin hyvin menestyneitä talvilajeissa, eikä poikkeusta tee ampumahiihto. Miten ampumahiihto oikein sai alkunsa, mitä se merkitsee suomalaisille ja kuinka Suomi on siinä menestynyt. Lähdetään hakemaan vastauksia näihin kysymyksiin!

Historiaa, sääntöjä ja kilpailuja

Voidaan sanoa, että ampumahiihto juontaa alkunsa sodankäynti- ja metsästystaitoihin. Talvioloissa esimerkiksi taistelevan armeijan piti rasittavan hiihdonkin jälkeen pystyä ampumaan tarkasti. Ensimmäinen jollain lailla ampumahiihtoa muistuttava kilpailu käytiin tiettävästi vuonna 1767 Norjassa, rajavartiosotilaiden välillä. Skandinaviassa lajia käytettiin sotilaiden harjoittelumenetelmänä, ja se kasvatti vähitellen suosiotaan. Suomessa aloitettiin ampumahiihtotoiminta Suojelukuntajärjestön aloitteesta 1920-luvulla. Ampumahiihdon esi-isä, sotilaspartiohiihto, oli talviolympialaisissa virallisena lajina vuonna 1924 Chamonix’ssa, sekä vuosina 1928, 1936 ja 1948 näytöslajina. Kaikkiin näihin kilpailuihin osallistui myös Suomi, sijoittuen joka kerta toiseksi. Laji, jonka me nykyisin tunnemme henkilökohtaisena ampumahiihtona, sai alkunsa Ruotsista ja kehittyi 1950-luvulla kilpailulajiksi. Aluksi kilpailtiin yhdellä lenkillä, joka oli 20 kilometrin mittainen, ja jonka varrella oli neljä erilaista ampumapaikkaa, 100, 150, 200 ja 250 metriä. Vuonna 1966 alettiin käyttää 150 metrin matkaa, jolla ammuttiin vuorotellen makuulta ja pystystä. Alkujaan aseena käytettiin sotilaskivääriä, mutta suomalaisaloitteesta se vaihdettiin pienoiskivääriksi vuonna 1978. On toisaalta merkille pantavaa, että vaikka tässä lajissa on yhdistetty ampuminen ja hiihto, on hiihto kuitenkin se tärkeämpi osa-alue lopputuloksen kannalta. Toki ohilaukauksiinkaan ei ole oikein varaa!

Historiaa, sääntöjä ja kilpailuja

Historiaa, sääntöjä ja kilpailuja

Ensimmäiset ampumahiihdon MM-kisat käytiin vuonna 1958, ja ensimmäisen kerran laji oli olympialaisten kisaohjelmassa vuonna 1960 Squaw Valleyssa. Grenoblessa vuonna 1968 lisättiin ohjelmaan myös viestikilpailu 4 x 7,5 kilometrin matkoilla ja 1980 Lake Placidissa 10 kilometrin pikamatka. Naiset pääsivät kisaamaan ampumahiihdossa vuonna 1992 Albertvillessä. Suomen juhlaa päästiin viettämään jo vuonna 1960, kun Antti Tyrväinen voitti hopeamitalin. Suomalaisen ampumahiihdon parhaita vuosia saatiin elää kuitenkin 1970-luvulla, jolloin Heikki Ikola voitti hopeaa 20 kilometrillä vuonna 1976, ja viestijoukkuekin voitti kaksi kertaa olympiahopeaa. Pronssimitaleita Suomi pääsi juhlimaan 1990-luvulla Harri Elorannan ja Ville Räikkösen toimesta, ja Torinon kisoissa 2006 Paavo Puurunen hiihti hienosti neljänneksi. Naisampumahiihtäjiemme paras olympiasijoitus toistaiseksi on Kaisa Mäkäräisen kuudes sija Sotsin vuoden 2014 kisoissa yhteislähtökilpailussa. Mäkäräinen on ehdottomasti kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia naisampumahiihtäjiä, sillä häneltä löytyy 15-vuotisen uransa varrelta lähemmäs 100 arvokisojen palkintosijaa. Kilpailu-uransa lopettamisesta Kaisa Mäkäräinen ilmoitti tämän vuoden maaliskuussa.

Lajin harrastaminen Suomessa

Suomessa ampumahiihdon harrastaminen on suhteellisen helppoa, sillä täältä löytyy joka puolelta maata ampumahiihtokeskuksia. Suomen Ampumahiihtoliitto ry on kattojärjestö, jolla on tällä hetkellä 97 jäsenseuraa. Järjestön päätehtävänä on kehittää ja tukea ampumahiihtoseurojen toimintaa, ja luoda myös mahdollisuuksia kansainväliselle menestymiselle lajissa. Harjoituspaikkoja ampumahiihtoseuroilla löytyy ympäri Suomea, Oulusta ja Rovaniemeltä Haminaan ja Inkooseen, ja Kurikasta Kuopion kautta Sotkamoon, eli niistä ei ainakaan ampumahiihtomenestyksemme jää kiinni. Liitto tarjoaa esittely- ja kokeilutapahtumia, ampumahiihtokarnevaaleja ja valmentajakoulutuksia. Tällä hetkellä on meneillään Urlus-nuorisoprojekti, ja sen tiimoilta Etelä-Suomessa on tehty lajiesittelytoimintaa kouluissa, seuroissa ja tapahtumissa. Napsu-ampumahiihtoleirillä pääsee lajia kokeilemaan, ja siellä käydään perusteellisesti läpi kaikki turvallisuusasiat ja lajin perustaidot. Jos nuori haluaa perehtyä lajiin syvällisemmin, tämän leirin jatkona järjestetään ampparikouluja. Siellä opetellaan oikeaoppisia suoritustapoja ja lähdetään tutustumaan vielä enemmän rasituksenalaiseen ampumiseen. Tavoitteena näillä leireillä ja koululla on se, että harrastaja saa riittävät taidot siirtyä seuran harjoituksiin mukaan. Joten, vaikka tänä talvena ja keväänä ei enää pääse lajia aloittelemaan ja harrastamaan, ehkäpä jo ensi talvena Suomessa on kunnon kelit ampumahiihdolle!

Comments are closed.